Ren ekonomisk skada
Kustantaja Lakimiesliiton Kustannus
Kirjoittajat Lena Sisula-Tulokas
ISBN
978-952-246-210-7
Puhtaasta varallisuusvahingosta puhutaan silloin, kun taloudellinen vahinko ei ole yhteydessä
henkilö- tai esinevahinkoon vaan vahinko kohdistuu suoraan taloudellisiin etuuksiin. Kirja
käsittelee puhtaiden varallisuusvahinkojen korvattavuutta. Tämän päivän yhteiskunnassa
nämä taloudelliset vahingot edustavat suuria taloudellisia arvoja, jotka vahingonkorvauslain
puitteissa eivät saa niille kuuluvaa suojaa, vaan niiden korvattavuuden edellytykseksi on
asetettu erityisiä rajoituksia.
Kirjan keskeinen väite on, että vahingonkorvauslain rajoitussäännös ei ole ajan tasalla.
Vahingon korvattavuuden sitominen karkeaan vahinkotyyppijaotteluun ei vastaa modernia
vahingonkorvausoikeudellista ajattelua. Ruotsin vahingonkorvauslakia lukuun ottamatta
muualla Euroopassa ei ole vastaavaa kaavamaista rajoitusta, ja myös ihmisoikeussopimukset,
EU-lainsäädäntö ja eurooppatuomioistuinten käytäntö edustavat modernimpaa käsitystä kuin
meidän vahingonkorvauslakimme.
Kirjassa osoitetaan, että vahingonkorvauslain muuttaminen ei aiheuttaisi kaaosta, vaikka
niinkin joskus on väitetty. Oikein käytettyinä klassiset opit vahingonkorvausvastuun
rajoittamisesta tarjoavat tehokkaita välineitä yllättävien ja ylisuurten vahinkojen
rajoittamiseksi. Kirjassa analysoidaan, miten etenkin tuottamus- ja adekvanssioppien
argumentaatiomalleja voidaan hyödyntää ja kehittää.
Oikeuskäytännön tarkastelulla on kirjassa suuri merkitys. Siitä välittyy kuva tuomioistuinten
tulkintojen ennakoimisen vaikeuksista. Millä edellytyksillä vahinkoja korvataan? Mitä on
oikeuskäytännössä pidetty ”rangaistavaksi säädettynä tekona”, ”julkisen vallan käyttämisenä”
tai ”erittäin painavana syynä”? Näistä korvattavuuden peruskäsitteistä on eri suuntiin
meneviä tulkintoja.
Kirja on tarkoitettu niin lainsäätäjille, tuomioistuimille, asianajajille kuin tutkijoille. Vaikka
Ruotsin lainsäädäntö on lähes samanlainen, kirjan pääpaino on Suomen oikeudessa ja
oikeuskäytännössä.
*****
Boken handlar om hur s.k. rena ekonomiska skador ersätts enligt vår skadeståndslag. I boken
påstås att våra regler bygger på en föråldrad samhällssyn. I dag representerar ”icke-fysisk
förmögenhet” stora ekonomiska värden. Hos oss får ”rena” ekonomiska intressen inte ett
adekvat skadeståndsrättsligt skydd. Att låta stela indelningar i olika skadetyper styra vilka
skador som ska ersättas strider mot ett modernt skadeståndsrättsligt tänkande.
Våra regler om ersättning av rena ekonomiska skador är i ett internationellt perspektiv rätt
speciella. Endast i den svenska skadeståndslagen finns liknande bestämmelser. Motsvarande
schematiska regler saknas i t.ex. dansk och norsk rätt trots att den skadeståndsrättsliga
lagstiftningen där i övrigt påminner om vår. Människorättskonventionerna, EU-lagstiftningen
och Europadomstolarnas praxis ställer nya krav på vår skadeståndsrätt. I längden går det inte
att ignorera den rättsliga omvärlden.
I boken visas att en ändring av skadeståndslagens bestämmelser om ersättning av rena
ekonomiska skador inte leder till det skadeståndsrättsliga kaos som ibland har utmålats. De
klassiska lärorna om skadeståndets begränsning innehåller effektiva verktyg för att förhindra
överdimensionerade skadestånd. I boken diskuteras bl.a. hur culpa- och adekvanslärornas
balanserade argumenteringsmönster kan användas för att testa skadeståndets gränser.
Rättspraxis har en central betydelse i boken. Skadeståndslagens bestämmelser om rena
ekonomiska skador visar sig ibland vara svåra att tillämpa. Vad har i praxis ansetts vara ”en
straffbar handling”, ”myndighetsutövning” eller ”ett synnerligen vägande skäl”? När har ett
skadeståndsyrkande kategoriserats som avtalsbaserat och när har det bedömts som
utomkontraktuellt? Tolkningarna som kan gå i olika riktningar har stora skadeståndsrättsliga
konsekvenser.
Boken är avsedd för lagstiftaren, domstolar, advokater och forskare. Tyngdpunkten ligger i
finsk rätt men beröringspunkterna med den svenska skadeståndslagen är uppenbara.
